perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kesä on aistien runsautta!

Se tarkoittaa valoa yötä päivää, tuoksujen runsautta, hyvää oloa ja iloa.

Tällä viikolla maanantaina, kesä(kuu)n aattona lähdimme ajamaan kohti Peurungan kuntoutus- ja hyvänolon keskusta aamun nousevassa valossa kello neljä. Jo kohta viiden jälkeen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja herätti lehtipuiden keveän vihreän värin. Sitä katsellessani ajatus kulki muihin kevään ja kesän tuomiin tunnelmiin.

Siinä tulvahti mieleeni viime viikon runsaat sateet juuri, kun koivunlehdet olivat lehahtaneet melkein täyskasvuisiksi. Sateen jälkeen seisoin rappusilla ja ihailin puutarhan puhtaita värejä ja ihmettelin sitä, miten voimakkaaksi sade oli nostanut vielä hauraiden koivunlehtien tuoksun täyttämään ilman. Yhtä runsaina täyttivät lintujen laulut pihapiirin.
  
Turussa uuden kirjaston yhteydessä on kahvila, joka avautuu valoisalle sisäpihalle, jossa vaaleiden auringonvarjojen alla on mukava käydä lounastamassa. Viereisessä pöydässä pieni poika nautti herkullisen väristä ja ilmeestä päätellen myös makuista mansikkajäätelöä. Pelkkä katsominen ja nyt siitä kirjoittaminen herautti veden kielelleni.

Palasimme lounaalta jokirantaa pitkin. Siellä tulvahti nenääni juuri leikatun ruohon vahva vihreä. Missään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut tyypillistä kovaäänistä leikkuria. Jonkin matkaa edelläni kulki rennonoloinen, rauhallisesti asteleva nuori mies työntäen edellään ihan tavallista vanhanaikaisen näköistä ruohonleikkuria. Se tuntui mukavalta, ei meteliä, ei pakokaasuja vain leikatun ruohon tuoksu.

Jonkun matkan päässä oli rantakahvila, jossa kuulemma tehdään kaupungin parasta ja kauneinta cappuccinoa. En itse ole sitä maistanut, kun maitotuotteet eivät minulle sovi. Nenääni tulvahti tuoreen kahvin tuoksu. Mikähän siinä on, että se tuoksuu niin hyvältä…

Siitä takaisin Linnankadulle tuskin 20 metriä. Siellä tuoksuina olivatkin pakokaasu ja pöly sekä tunnelmana liikenteen äänet ja kiirehtivät ihmiset.

Jyväskylän reunalla olevan järven peilityyneen pintaan heijastuva korkealle taivaalle kiivenneen auringon valo palautti minut taas matkantekoon ja odottavaan asiakastapaamiseen. Hetken pohdinta ja keskittyminen tulevaan tilaisuuteen ja ilme freesiksi…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti